Edesmennyt isäni Sulo Parta kirjoitti hyviä runoja. Myös loi hyvän runokirjan nimeltä: Timpurin kukkia. Timpuri kun oli ja maailmaa nähnyt, savotoita ja tukinuittoja kolunnut, niin teki myös tallaisen runon. Runon hetkestä, jolloin väsynyt lentojätkä poikkeaa autioon ja kylmään tupaan.
Ventti
Päivää
jätkä
sanoi
ovi
ja
kahvallansa
kättä
antoi.
Istu,
kehoitti penkki,
tuletko
kaukaa.
Tervetuloa
toivotteli
uuninpanko,
kylmä
tosin
ja
rapistunut osin.
Janottaako
kysyi
vesisanko,
kipaisepas
vettä.
No –
haen
samalla
tuon puita
ja
tulen teen
takanperään.
Väsyttää
niin pirusti
ja on
kylmää,
vaan
lienee lämmintä
kun
herään.
- Sulo Parta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti