torstai 10. huhtikuuta 2014

Onnetar lymyilee, runo


Onnetar


Mietin missä onnetar lymyilee, 
nyt se tuli esiin ja mulle hymyilee. 

Tuskin pystyn murheita muistamaan, 
kun kerankin alkoi asiat luistamaan. 

Siis joka hetkestä nauti, 
jo kaikkoaa murheen tauti. 

Nyt elämälle 
keskisormen sijasta 
peukkua näytän 
ja päiväni 
huumorilla täytän.

- John Parta -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti