Onnetar
Mietin missä onnetar lymyilee,
nyt se tuli esiin ja mulle hymyilee.
Tuskin pystyn murheita muistamaan,
kun kerankin alkoi asiat luistamaan.
Siis joka hetkestä nauti,
jo kaikkoaa murheen tauti.
Nyt elämälle
keskisormen sijasta
peukkua näytän
ja päiväni
huumorilla täytän.
- John Parta -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti