Krapulakeijujen päämajan keskusvalvomossa on kova suhina ja touhu, ainakin näin viikonloppuisin. Viikolla on siten vähän hiljaisempaa. Keskusvalvomo sijaitsee Jämsässä, Himosvuoren sisällä. Sisäänmeno on siinä Reiskan kesämökin kupeessa, halkovajan takana.
Viime lauantaina tuli keskusvalvomoon, tiedusteluyksikön puhelinsalakuunteluun tieto, että Mikko Klaukkalasta on lähdössä Helsinkiin ryyppäämään. Valvomosta laitettiin pikatiedoite Klaukkalan krapulakeijuille tekstiviestitse. Keijujen sivutoimipiste Klaukkalassa otti tiedon vastaan ja tiedotti kaikille paikallisille keijuagenteille, että nyt Mikko on lähdössä Stadiin ja koodi on 861. Eli vetämään kunnon lärvit.
Uusi, juuri krapulakeijujen koulutuskeskuksesta Kuopiosta valmistunut nuori krapulakeiju, nimeltään Keijo (kaverit sanoo kepposkeijoksi) sai tehtäväksi lähteä taksiaseman suuntaan. Keijon tehtävänä oli hypätä taksiin, joka on menossa Mikkoa noutamaan.
No löytyihän se oikea taksi. Kake oli siinä suharina. Keijo laittautui näkymättömäksi taikajauheen avulla ja hyppäsi takapenkille. Kepposkeijo istuskeli kyydissä ja yhtäkiä, siinä Töyrypellon kohdalla alkoi mahassa vääntämään. Se eilinen papusoppa ei lainkaan sopinut Keijon mahalle. Keijo kyykistyi penkkien väliseen tilaan ja väänsi pienet keijunpaskat lattialle sekä sujautti savet auton kuramaton alle. Suhari Kake ihmetteli pahaa hajua. Hyh mikä käry.
No Mikkokin saatiin vihdoinviimein kyytiin ja ajettiin ikkuna raollaan stadiin, ravintolaan. Kepposkeijo jäi narikkaan odottelemaan. Siellä oli muitakin näkymättömiä krapulakeijuja odottelemasa asiakkaitaan. Kepposkeijo ajatteli ja aprikoi muiden keijujen kanssa, että kuinkahan myöhän tänään menee?
Keijolla kun on hoidettavana yksi toinenkin poka. Ne tosin dokailee kotibileissä, niin sitä asiakasta ei tarvitse kokoaikaa väijyä. On Klaukkalan keijuilla kovasti hommaa kun asukkaita muuttaa kokoajan lisää Klaukkalaan, mutta keskusvalvomo ei palkkaa lisää keijuja. Pienellä porukalla on tultava toimeen. Ensio, krapulakeijujen Klaukkalan osaston pomo jäi juuri eläkkeelle, eikä hänen tilalleen oteta uutta, vaan on näin lama-aikana pärjättävä pienellä porukalla. Ja nyt yt-neuvottelutkin ovat tulossa. Ei koskaan tiedä milloin hommat loppuu ja koko touhu ulkoistetaan jollekkin kansainväliselle isolle karpulakeijuketjulle. Tuskin tosin kukaan ulkomainen keiju kestäisi suomalaisen miehen kännäämistä.Saatikka ymmärtäisi suomalaisen miehen jurrista puheenmölinää. Eräs saunatonttu on tosin jäämässä eläkkeelle, niin jos vaikka sen paikan saisi, tuumaili Kepposkeijo.
No, aamuyön tuneina Mikko ryyppäsi ja ryyppäsi.Visa vinkui, mutta kesti kuitenkin. Ja hauskaa oli, paitsi kepposkeijolla joka narikassa silmät ristissä kirosi uravalintaansa. Vihdoin tuli valomerkki ja päästiin taksijonoon. Jonohan oli pitkä kuin nälkävuosi. Juuri kun oli tulossa Mikon vuoro hypätä taksiin, niin Mikolle tulikin yllättäen kamala nälkä. Keijon pahaksi onneksi Mikko pyyhkäisi läheiseen nakkikioskin jonoon. Keijoa vitutti ihan sairaasti. Taas menee aikaa, manasi Keijo. Nimittäin nakkikioskin jonokin oli pikä, ninkuin josku tapaa olla. Vittuntunut Keijo, kipaisi näkymättömänä keijuna jonon alkupäähän ja tempaisi täysillä, aivan täysillä, nyrkillä takaraivoon, jonossa toisena ollutta miestä. Ja siitähän syntyi kätevästi kunnon nakkikioskinjonopainit. Muut krapulakijut taputtelivat karvaisia käsiään ja nauroivat aivan sairaasti kepposkeijon tempaukselle. No joku soitti paikalle poliisit ja jono lyheni kummasti. Kepposkeijo tosin sai jälkeenpäin palutetta tempauksestaan, sillä putkakeijut eivät olleet lainkaan iloisia nakkioskinjonotappelusta, kun oli peräti viisi körilästä tuotu putkaan.
Mikko saatiin vihdoinkin taksiin ja eikun kohden kotia Klaukkalaan. Maha täynnä lämpöisessä taksissa, Mikko sammua nyykähti kyytiläisen paikalle. Perillä sitten taksisuhari ei saanut Mikkoa hereille. Piti taas kepposkeijon ottaa ohjat käsiinsä. Keijujen sähköherättimellä yleensä ukko kuin ukko herää sen veran, että taksista saa pokan pois. Pahaksi onneksi Keijon sähköherättimen patteri oli loppu. Piti lainata taksikuskin autonavaimen kaukosäätimestä patteri. Sekös taksisuhari Moilasta (kavereiden kesken Moilanen) vitutti aamuyöllä, kun taksitolpalla ei sanut mersun ovia auki. Kaukosäädin ei toiminu ja lukot oli jäässä.
No enivei, Mikko saatiin vihdoinkin himaan. Keijoa sapetti kun kello oli jo liki kuusi ja puolituntia sitten loppui työvuoro. Meni ylitöiksi. Saakeli. Vielä oli paljon hommaa jäljellä, vaikka Mikko jo nukkuikin eteisen lattialla. Piti vielä kerran täräyttää sähköherättimellä korvan juureen. Mutta Mikko vaan kuorsasi. Perkele. Kepposkeijo avasi Mikon suun ja lykkäsi herättimen piikit kielen alle ja painoi nappia. Oho, ainakin ukko heräsi, tuumasi Keijo. Kuului nimittäin kamalaa ulvontaa kun iso mies herää sähköshokkiin. Keijohan oli unohtanut laittaa lisää näkymättömyysjauhetta, sillä seurauksella, että muuttui taasen näkyväksi. No siitäkös Mikko riemastui lisää.Luuli että on noutaja tullut.Mieti itse miltä kun tuntuu, kun ykskaks kesken unien pää räjähtää ja samalla näkyy pirullisen krapulatonun naama kahdensentin päässä! Ei vaimokaan uskonut seuraavana aamuna kun Mikko kertoi näystään.
Keijo sai vihdoin ohjattua Mikon soffalle koisimaan. Mutta ei siinä vielä kaikki. Keijo katsoi pikaisesti ohjelistasta vielä seuraavat hommat. Piti ohjeiden mukaan krapulakeijun paskantaa Mikon suuhun, jotta aamulla olisi se tuttu paha maku suussa. Piti ottaa lompakko ja vaihtaa setelit kolikoiksi. Kostoksi Keijo sitoi vielä Mikon kengän nauhat julmettuun umpisolmuun ja jemmasi lompakon jääkaapin pakastelokeroon. Sinne kyljysten alle. Huhhhhuh. Keijo pyyhki hikeä. Nyt oli hommat ohi. Keke pirautti keskusvalvomoon ja kuittasi keikan tehdyksi.
Sitten Keijo muistikin , että vielä oli se toinen poka siellä kotibileissä. Keijo pyyhkäisi kiirellä bilemestaan ja siellähän ukko nuokkui puolihereillä keittiön pöydän äärellä. Perkele. Keijo, suutuksissaan otti kamalat vauhdit......... ja monotti puukengällään ukolta tajun pois. Ja sitten se pakollinen paskantaminen suuhun. Lompakko ei meinannut mistään löytyä. Mutta loppujen lopuksi löytyi hattuhyllyltä. Hankkijalippiksen alta.
Keijo vaihtoi näppärästi setelit kolikoiksi. Raapusti muutamalle paperilapulle muutaman epämääräisen puhelinnumeron ja ryttäsi ne lompakkoon. Siinähän ukko aamulla ihmettelee, että mitä helvetin numeroita nää on, hihitteli Keijo. Kepposkeke laittoi vielä ihan piruuttaan, nuhruisen lapun, johon kirjoitti että: "Lainattu Masalta 328 euroa ja korko on 100 prosenttia. Maksettava takaisin ylihuomenna tai katkee sormet! " Hehe. Siinähän ukko kärvistelee, eikä uskalla näyttää naamaansa kylillä, ainakaan viikkon, ennekun sossurahat tulee tilille.
Näin vierähti krapulakeijun työvuoro. Keijo otti ja lähti takaisin Klaukklan keijukeskukseen kuitaten työvuoron tehdyksi. Joi ennen nukkumaan menoa yhden oluen, jonka oli pihistänyt kotibilepaikan jääkaapista. Kylläpä maistui hyvälle.
- Teksti John Parta. Kuvitus Atti Helle -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti