Tullu joskus tehtyä tällanen varisruno. Kaikkea sitä löytyykin pöytälaatikon uumenista.
Varis
Varis lensi tuohon pihakoivuun,
alkoi raakkuu, minä noituun.
Mutta sitten huomasin,
varis oli mitä iloisin.
Hetken kun kuunteli ja varttui,
tuo ilo minuunkin tarttui.
Antaa variksen raakua, auringon paistaa,
kyllä se tästä, elämä maistaa.
Kun elämää luotaa oikein syvältä,
tuntuu kaikki sittenkin hyvältä!
Muistakaa rakastaa toisianne,
niin ei päätä purista vanne.
Kun oikein ravistaa päässään puruja,
katso tarkkaan, ei löydy enää suruja.
John Parta, 24.8.2012
Varis
Varis lensi tuohon pihakoivuun,
alkoi raakkuu, minä noituun.
Mutta sitten huomasin,
varis oli mitä iloisin.
Hetken kun kuunteli ja varttui,
tuo ilo minuunkin tarttui.
Antaa variksen raakua, auringon paistaa,
kyllä se tästä, elämä maistaa.
Kun elämää luotaa oikein syvältä,
tuntuu kaikki sittenkin hyvältä!
Muistakaa rakastaa toisianne,
niin ei päätä purista vanne.
Kun oikein ravistaa päässään puruja,
katso tarkkaan, ei löydy enää suruja.
John Parta, 24.8.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti