sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Mekaanikko tonttu ym

Lentokonetonttu





Kannattaa katsella telkkaria. On meneillään hyvä Finnairin joulumainos, jossa näkyy myös tuttuja mekaanikkotonttuja ym. Muutenkin minulla on nyt ollut hyviä näyttelijän hommia elokuviin ja tv sarjoihin. Kirjoitellut olen paljon. Äänisatuja tulee myyntiin lähipäivinä ja uuden äänikirjan käsikirjotus on nyt valmis. Näyttelijän hommat vievät minut aasiaan lähiaikoina. Parasta kaikessa että on ollut hyvät kannustusjoukot. Suurin erityiskiitos rakkaalleni joka on kuunnellut kiukuttelujani ja lempeydellä ohjannut ja auttanut minua monissa ongelmissa. Kiitos

- John Parta -



.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Snowman the Showman.


Snowman the Showman


Yllä olevassa kuvassa poseeraan kuuluisan Snowmanin kanssa.

Tapasin esiintymiskiertueella kuuluisan Snowmanin ja pyysin haastattelua. Suostui mielihyvin.
On rennon oloinen lumiukko.

Kysyin voidaanko haastattelu tehdä saunan lauteilla kun on kerran kiuas tulilla.
 Ei lämmennyt ajatukselle. Kieltäytyi, sillä saa kuulemma löylyssä vesikelloja hipiälle ja muutenkin ujostuttaa istua lauteilla alasti.

Hieno hattu on perintöä esi-isiltä. Suku on kotoisin kaukaisilta huippuvuorilta. Lumimies on kuuluisin esi-isä. Tunnettu oopperamaailmassa. Lauloi kuuluisassa esityksessä nimeltään:” Lumenpudottaja katolla.” Lauloi kuulemma jäätävän hyvin.

Oman uransa on Snowman tehnyt tanssimalla. Lajina Break dance. Nimittäin Ice Break Dance. Tosi coolia.
Snowman esiintyy yleensä takapihoilla, nuoskalumen aikaan. Kiertueilla hän on vain talvisin. Kevään tullen hän haihtuu lomille. Kesäisin hän vain vetelehtii.

Hyvässä kunnossa säilyy vain oikealla ruokavaliolla. Aamiaiseksi snowflakesia, lounaaksi jäävuorisalaattia ja juomaksi lumi-colaa. Joskus sortuu pikaruokaan pikapakastimesta. Se tosin närästää niin, että on pakko ottaa lumelääkettä.

Nyt on esiintymisten lisäksi eräs muu projekti meneillään. Rauhanprojekti. The Snowman on rauhanneuvottelijana. On maailmalla kylmä sota. Nimittäin lumisota. Välillä rauhanneuvottelijan homma on kuin jäitä polttelisi.
Nimittäin on alettu lumisodissa käyttämään liian järeitä aseita ja sehän ei ole suotavaa. On kuultu käytettävän järeää lumi-tykkiä sekä erilaisa sinkoja. Pahimmat esiintulleet väärinkäytökset on tehty juuri singoilla. On pahamaineisia kiellettyjä sinkoja. Esimerkiksi Tuli-sinko ja Lauke-sinko. Pahin lumisodassa käytetty sinko on kuitenkin Kusi-sinko.

Välillä jää aikaa harrastuksiinkin. Snowman listaa kärkeen hiihtämisen. Oli ostanut huutokaupasta kalliit retronostalgiset sukset.
Sukset ovat vanhoilta jee-jee-jee musiikin ajoilta. Aidot Jee-sukset.

Nyt kiertue jatkuu. Huomenna on esiintyminen Kiteellä. Jääkiteellä.

Huomasin tässä lopuksi että haastattelu on ohi sillä Snowman liukeni pois paikalta.


- John Parta -



maanantai 10. marraskuuta 2014

Uppomunat ja veronkiertoa!


Uppomunat ja veronkiertoa.


Autolla ajellessani uppouduin miettimään.
Uppo-outoja, sekä uppohauskoja asioita.
Maailmassa on paljon erikoisia uppojuttuja.
On uppomunia ja uppopaistoa uppokeittimellä. Suunnittelinkin pullovesibisnestä. Uppopumpulla uppopumppaisin kaivosta vettä ja myisin sitten aitoa, pulloon upotettua uppopumpattua vettä.
Sittenhän meillä on myös Uppo, eikun se olikin Upo ja Pesukarhu, (onneks ei ole riesana Supo ja Verokarhu)
On myös uppo-outoja kansalaisia. Varmaankin tykkäävät uppopaistetusta ruuasta.
On myös uppo nallekin. Lienee sukua tuolle upon pesukarhulle.

Siinä autolla kurvaillessani, stadissa pitkin erottajaa. Olin menossa tapaamaan verottajaa.
Tulikin mieleeni että hyvät kaverini Sepi ja Kake ovat rakennusmiehiä. Ovat erottamaton pari. Ja myös verottamaton pari, kun tekevät vain pimeetä kuutamokeikkaa.

Mulla on nykyään huonot kyvyt. Veronkantokykykin on niin huono. Ei jaksa kantaa veroja. Se onkin verottanut mun voimia ja tuloja.
Verokirjaa ei ole, mutta verokortteja on. Laitankin tänä vuonna kavereille joulukorttien sijasta verokortteja.

Mulla ei ole verokirjaa. On työkeikka tulossa. Menin kirjastoon,Ei niillä ollut lainata sopivan pientä verokirjaa.

Jos hommaisin metsästyskortin niin silloin saisin metsästää. Ajokortilla saa ajaa, sekä kalastuskortilla kalastaa. Saako sitten verokortilla verottaa?
Yks mun ammateista on verhoilija. Suttasinkin käyntikorttini tekstistä VERHOILIJA, tuon H-kirjaimen pois. Minusta tuli kerrasta VEROILIJA. Kuulostaa heti paremmalle.
Olenkin niin innokas veronmaksaja, että netin kautta tilasin oikean verolipun. Heti seuraavana juhlapäivänä vedän verolipun lippusalkoon.

Maankiertäjät olivat ennen pahamaineisia. Nykyään pahamaineisia ovat veronkiertäjät. Lienevätkö pahamaineisia vaiko mahapaineisia.

Köyhällä on talouspaperi johon niistää. Herroilla taasen on paperi jolla voivat riistää. Niitä papereita sanotaan seteleiksi.

Tähän loppuun vielä runo:

Verottaja
verotuskivellä ja verotuspuikolla
kynän terottaa
ja alkaa sua verottaa.

Lähettää verolipun,
ja haluaa sinulta
rahanipun.

Ei se turhaan
rahojaan hassaa,
vaan kerää ne
valtion suureen kassaan.

Aamukahvilla kun
lehteä luet,
huomaat että
on yritys saanut
suuret tuet.

Avaat radion
kuullaksesi hyvän biisin,
kuuletkin että
tuo suuryritys
on nyt 
asiakas veroparatiisin.

Siitä suuttuu vero-nalle,
ei pääse se taaskaan murkinalle.

Suuria vähennyksiä
firmat anovat,
rahat veroparatiisiin
ja
duunarin irtisanovat.



- John Parta -



.



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ei myydä sulle!

Ei myydä!



Olin koko lauantain tv mainoksen kuvauksissa. Oli mukava kuvaustiimi ja mukavat kanssanäyttelijät. Hyvät ruuatkin oli järjestetty.
Pitkä kuvauspäivä loppui. Mut oli maskeerattu likaiseksi huoltomieheksi. Naama oli mustattu kunnolla sekä myös kädet.
En jaksanut pestä meikkejä pois. Ajattelin että käyn heti saunassa kun pääsen kotiin.
Kotiin päästyäni vilkaisin kelloon ja totesin, että kerkiän kävellen vielä kaupasta hakemaan kuusi saunaolutta.
Samalla tuli iltalenkkikin tehtyä. Lompsin melko kovaa vauhtia ja ylämäkeen. Olin hengästynyt kun pääsin oluineni kassalle.
Puuskutin hieman. Kassaneiti vilkaisi minua kauhunsekaisin ilmein. Nuori kassaneiti tokaisi: Eeeeeeen kyllä nyt myy sulle olutta.  Mulla loksahti leuka auki. Olin selvippäin. Sitten mulla sytytti. Olin varmaan karmaseva näky. Musta naama ja kädet, meikkauksen jäljiltä. Ja puuskutin hengästyneenä. Varmaankin olin melko järkyttävä näky!!!!
Mä purskahdin nauramaan. Selitin kassaneidille että kysessä on elokuvamaskeeraus ja olen tulossa kuvauksista.
Kassaneitikin tajusi asian ja alkoi nauramaan. Sain kuin sainkin saunaoluet.




- John Parta -




.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Karttahaku ja pikahoito



Karttahaku.

Avasin netistä karttaohjelman. Pitäis mennä keskustaan erääseen osoitteeseen.
Onkin karttapalvelussa monenmoista toimintoa. Näkee kuinka nopeasti pääsee bussilla ja junalla sekä omalla autolla. Myös kävellen tahi polkupyörällä sinne näköjään pääsee. Hiihtämisestä ei puhuta mitään.

Omalla autolla ei viitsisi kun ei saa parkkipaikkaa. Polkupyörä ei toimi kun ketjupolttaja oli iskeny sen kimppuun. Uusia kenkiäkään ei hotsita kuluttaa loppuun yhen reissun takia. Jäljelle jää siis
julkisilla kulkemisen vaihtoehto. Muttakun en ujona miehenä haluais julkisesti liikkua. No kurkkasin googlesta. Siellä sanakirja kertoi julkisen vastakohdan olevan salainen. No yritin googlata mikä olisi salainen kulkuneuvo, julkisen kulkuneuvon vastakohdaksi. Ei löytynyt vastausta.

Hoitoala on aina kiinnostanut minua. Varsinkin perinteiset luonnonmukaiset hoitomuodot. Nykyään kaiken pitää olla hetivalmista ja pikajuttua. On hetivalmiit kiukaat. Ei nyky ihminen ehdi hakkaamaan puita eikä sytyttelemään pesää tulille, katsellen leppoisaa tulen loimotusta. Ei. Pitää treenien välissä ehtiä kahen minuutin pikasaunomaan. Sillä aikaa sen kahen minuutin aikana lämpiää einesruoka mikrossa. Napataan energiapatukka jälkiruuaksi ja napostellaan autossa kun ajetaan tuhatta ja sataa kuntosalille, bodyexersisemegasuperpowertreeneihin. Jopa matkalla saatu ylinopeussakkokin on megasuper nopea. Tolppakamera vaan ottaa pikakuvan ja sakko tulee postissa. Ei tarvii enään aikaa kulutella polliisisaappin takapenkillä.

Joo se hoitoala. On siis kiinnostanu. Ja paljon. Ei oo enään leppoisaa kyläshamaania joka rummutteli neljä tuntia ja ajoi pahan hengen pois ja paransi vaivat. Nykyään katotaan ite nopeesti googlesta mikä vaivaa ja haetaan pikaparannus napit lekurilta. Jaksetaan painaa, pysähtymättä huilaamaan. Perokkaa vaan kitusiin.
Mua olis kiinnostnu kouluttautua kuppariksi. Siinä rentoutunut asiakas makaa saunan jälkeen mahallaan. Naputellaan leppoisasti reikiä selkänahkaan ja rauhalliseen tahtiin imetään imukupeilla pahaa verta pois kropasta. Jutellaan mukavia ja asiakas voi hyvin.
Mutta eihän kellään oo nykyään aikaa makoilla tyjänpanttina.

No mä kehittelinkin nykyvitunkiireiselle ihmiselle erittäin nopean kuppaushoidon. MDBH.
MegaDysonBloodHealingin. Koko kuppaustoimitus kestää vain puoltoista minuuttia. Joo luit oikein.
Perinteisen kahden tunnin sijaan hoidon saa pikanopeesti. Sen voi pikaisesti maksaa pikapankkikortilla tai laittaa pikasiirtona tilille. Tässä erityisen nopeassa kuppaushoidossa asiakas pötkähtää mahalleen hoitopöydälle. Mä pikanopeesti lyön terävällä käsisahalla sataviiskyt reikää. Ei tarvii ku neljä lyöntiä. Sitten käynnistän Dyson-imurin ja leveällä, vesi suulakkeella imasen pahat veret pois. Ei mee ku puoltoist minuuttia riisumisineen ja pukeutumisineen.



- John Parta -




.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Marraskuun runo






Marraskuun runo

Kuukausi on nyt marras
pyörii nuotiolla varras
kohta valuu rasva parras.

Sana marras, viittaa kuolemaan,
sana varras saa taasen huulia nuolemaan.

Vietämme myös juhlaa kekrin
on se synonyymi sanan köyrin,
maha täynnä
mieli mitä nöyrin.

Luonto saa kohta
tarvitsemansa unen,
ootan innolla
tuloa ensilumen.

Kesä, pieni hetki
on vain lainaa,
nyt kylmä mutta
saan kohta
ensilumeen saappaan
jäljet painaa.

 - John Parta -



.

Terveys asiaa.






Terveys kohdalleen.

Vietin eilen viisi tuntia sairaalan ensiavussa. Oli todella huono olo. Verensokerit eivät laskeneet lääkkeistä huolimatta. Jäinkin miettimään, että mistä mulle on tullut kakkostyypin diabetes.
Perhana, haluaisin tavata tuon kakkostyypin. Palauttaisin sille sen diabeteksen takaisin. Yrityksistä huolimatta en ole saanut kiinni tuota kakkostyyppiä. Yritin tavoittaa ykköstyypin jos se tuntisi tuon kakkostyypin, mutta en ole saanut kiinni kumpaakaan. No siellä ensiavussa sain lisää tuon kakkostyypin lääkkeitä. Nyt on olo kuitenkin korjaantunut.

Hereillä ollessa ovat sokerit olleet koholla. Mutta jännästi nukkuessa on sokerit olleet alhaalla. Mietin kovasti syytä siihen. Sitten yön pimeinä tunteina keksin sen. Nukun nimittäin vintin makuuhuoneessa. Nukkuessani sokerit ovat alhaalla. Siis alhaalla, alakerrassa, keittiön kaapissa.
Sitten kun tulen alas keittiöön aamupalalle niin sokerit ovat ylhäällä. Keittiön yläkaapissa. Nyt sainkin sokerit alas kun laitoin ne alakaappiin. Nerokasta itsehoitoa.

Luin erästä lehteä ja siinä kerrottiin Länsi Afrikkalaisten siirtyneen kyynärpää kättelyyn, Ebolaviruksen takia. Siis tervehditään sillälailla että tervehdittäessä kyynärpäät kolahtavat toisiinsa eikä Ebolavirus tartu.

No eihän se ole uusi tapa. Ainakaan Suomessa. Tällä on kyynärpää taktiikkaa käytetty vuosisatojen ajan. Ei sitä muuten etene uralla. Nakkikioskin jonossakin se on yleinen tervehtimis tapa.
Hoippuroidaan jonossa ja tervehditään muita kanssa jonottajia mumisemalla, samalla käyttäen kyynärpäitä. Jos oikein keskittyy niin voi saada kyynärpää tervehtijän jurrisista, ystävällisistä sanoista selvääkin.

Saatat saada tuttavallisen ja tervävän iskun kylkiluidesi väliin ja ystävällisen tervehdyksen : ” Väisty saatana, mulkku, taksi odottaa.” Annat sitten takaisin yhtä ystävällisen kyynärpää tervehdyksen,( joka uppoaa kaverin turpeaan palleaan).
Nyt kun on tutustuttu paremmin nakkijonossa, siirrytään tuttavallisempaan rystys tervehdykseen. Se tarjotaan irvistyksen kera. Käytetään bakteereita kuhisevan kämmenen sijaan, hygieenisesti rystysiä. Kaverin leukaperiin. Paljon hygieenisempää kuin ulkomailla tarjottava poskisuudelma.

Jos ollaan sitten oikein ystävällisellä tuulella niin siirrytään jonosta nakkioskin taakse, jossa voidaan tervehtiä paremmin ja oikein kunnolla. Kaveri otetaan hellään syleilyyn ja kaadetaan sateen kostuttamaan afalttiin.
Toki maaseudulla saattaa olla laitettuna oikein nurmipintakin. Tässä vaiheessa vaihdetaan ystävällisesti kuulumisia ja annetaan vuoroin helliä iskuja leukaperiin.

Usein sitten tähän tervehtimis kulttuuriin erikoistunut ja hyvin perehtynyt virkamises tuleekin paikalle ja vie tervehtijät pakettiautolla mennessään. Monesti nakkikioskilla toisiaan tervehtineet miehet saavatkin virkamieheltä ihan oman diplomin. Se on hieno paperi. Tosin ei kuitenkaan ilmainen, sillä onhan siitä koitunut kuluja valtiolle. Tällaisen tervehtimis diplomin hinta määräytyy usein maksajan tulojen mukaan. Se lasketaan päiväsakkoina. Mitä varakaampi tervehtijä, sen arvokkaampi diplomi.



- John Parta -




.