Terveys kohdalleen.
Vietin eilen viisi tuntia sairaalan
ensiavussa. Oli todella huono olo. Verensokerit eivät laskeneet
lääkkeistä huolimatta. Jäinkin miettimään, että mistä mulle
on tullut kakkostyypin diabetes.
Perhana, haluaisin tavata tuon
kakkostyypin. Palauttaisin sille sen diabeteksen takaisin.
Yrityksistä huolimatta en ole saanut kiinni tuota kakkostyyppiä.
Yritin tavoittaa ykköstyypin jos se tuntisi tuon kakkostyypin, mutta
en ole saanut kiinni kumpaakaan. No siellä ensiavussa sain lisää
tuon kakkostyypin lääkkeitä. Nyt on olo kuitenkin korjaantunut.
Hereillä ollessa ovat sokerit olleet
koholla. Mutta jännästi nukkuessa on sokerit olleet alhaalla.
Mietin kovasti syytä siihen. Sitten yön pimeinä tunteina keksin
sen. Nukun nimittäin vintin makuuhuoneessa. Nukkuessani sokerit ovat
alhaalla. Siis alhaalla, alakerrassa, keittiön kaapissa.
Sitten kun tulen alas keittiöön
aamupalalle niin sokerit ovat ylhäällä. Keittiön yläkaapissa.
Nyt sainkin sokerit alas kun laitoin ne alakaappiin. Nerokasta
itsehoitoa.
Luin erästä lehteä ja siinä
kerrottiin Länsi Afrikkalaisten siirtyneen kyynärpää kättelyyn,
Ebolaviruksen takia. Siis tervehditään sillälailla että
tervehdittäessä kyynärpäät kolahtavat toisiinsa eikä Ebolavirus
tartu.
No eihän se ole uusi tapa. Ainakaan
Suomessa. Tällä on kyynärpää taktiikkaa käytetty vuosisatojen
ajan. Ei sitä muuten etene uralla. Nakkikioskin jonossakin se on
yleinen tervehtimis tapa.
Hoippuroidaan jonossa ja tervehditään
muita kanssa jonottajia mumisemalla, samalla käyttäen kyynärpäitä.
Jos oikein keskittyy niin voi saada kyynärpää tervehtijän
jurrisista, ystävällisistä sanoista selvääkin.
Saatat saada tuttavallisen ja tervävän
iskun kylkiluidesi väliin ja ystävällisen tervehdyksen : ”
Väisty saatana, mulkku, taksi odottaa.” Annat sitten takaisin yhtä
ystävällisen kyynärpää tervehdyksen,( joka uppoaa kaverin
turpeaan palleaan).
Nyt kun on tutustuttu paremmin
nakkijonossa, siirrytään tuttavallisempaan rystys tervehdykseen. Se
tarjotaan irvistyksen kera. Käytetään bakteereita kuhisevan
kämmenen sijaan, hygieenisesti rystysiä. Kaverin leukaperiin.
Paljon hygieenisempää kuin ulkomailla tarjottava poskisuudelma.
Jos ollaan sitten oikein ystävällisellä
tuulella niin siirrytään jonosta nakkioskin taakse, jossa voidaan
tervehtiä paremmin ja oikein kunnolla. Kaveri otetaan hellään
syleilyyn ja kaadetaan sateen kostuttamaan afalttiin.
Toki maaseudulla saattaa olla
laitettuna oikein nurmipintakin. Tässä vaiheessa vaihdetaan
ystävällisesti kuulumisia ja annetaan vuoroin helliä iskuja
leukaperiin.
Usein sitten tähän tervehtimis
kulttuuriin erikoistunut ja hyvin perehtynyt virkamises tuleekin
paikalle ja vie tervehtijät pakettiautolla mennessään. Monesti
nakkikioskilla toisiaan tervehtineet miehet saavatkin virkamieheltä
ihan oman diplomin. Se on hieno paperi. Tosin ei kuitenkaan ilmainen,
sillä onhan siitä koitunut kuluja valtiolle. Tällaisen tervehtimis
diplomin hinta määräytyy usein maksajan tulojen mukaan. Se
lasketaan päiväsakkoina. Mitä varakaampi tervehtijä, sen
arvokkaampi diplomi.
- John Parta -
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti