Tein joulun alla mielenkiintoisen reissun Kiinaan ja Hong Kongiin. Meitä oli useampi. Teimme mainospromootiotyötä Suomen ja lapin matkailun hyväksi. Kiinassa ja Hong Kongissa on paljon Suomesta kiinnostuneita jotka haluaisivat matkustaa Suomeen. Nähdä Suomen puhdasta luontoa. Kokea hiljaisuuden, juoda tutnuripurosta keitettyä teetä. Ja tietenkin nähdä poroja, tonttuja ja joulupukin.
Matka alkoi Hong Kongista. Oli mukavaa laskeutua lämpöiseen ilmastoon, Suomen kylmästä talvesta.
Lento oli myöhässä, mutta pienten alku vastoinkäymisten jälkeen olin iltapalalla ja pian nukkumassa.
Päivällä pidimme esitelmiä Suomesta, paikallisille isoille matkatoimistoille. Ja tietenkin päivän kohokohtana oli Suomalainen joulupukki. Kyllä oli jonoksi asti porukkaa kun halusivat selfien joulupukin kanssa.
Seuraavat päivät menivät Kiinan puolella. Shenzhenissä, Quangzhoussa, Daya Bay:ssä ym.
Kävimme suljetussa ydinvoimalakupungissa. Sinne tavallinen kansalainen ei pääse. Siellä hyvin toimeentulevia ydinvoimalan työntekijöitä houkuteltiin Suomeen matkustamaan.
Kiinan miljoonakaupungeissa oli erittäin siistiä. Ei röökinstumppeja kaduilla, ei purkkaa jalkakäytävillä. Taxit siistejä, julkiset kulkuneuvot siistimpiä ja parempia kuin kotosuomessa. Täytyi vain ihmetellä kuinka paljon on porukkaa ja silti kaikki toimii niin hyvin. Ja palvelu on ystävällistä. Todella. Sellaiseen Lepsämän kokoiseen kaupunkiin on muuttanut 200 miljoonaa Kiinalaista. Onneksi ovat niin pieniä, että niitä mahtuu paljon yhteen kaupunkiin.
Liikennekulttuuri on melko kaaosmaista. Tosin yhtään hinausautoa enkä ambulanssia en nähnyt. Ei yhtään kolaria koko aikana. Menee mopedit, ostoskärryt, nakkikioskikärryt ja mummot samassa rytäkässä, mutta ei kolareita.
Ja torvet soi koko ajan. Mietinkin huvittuneena, että en ole eläissäni kun kaksi kertaa soittanut auton torvea, hirven hypätessä tielle.
Kävimme myös suuren QQ hakukoneyhtiön tilaisuudessakin. Joulupukki piti puheen ja tuhatpäinen yleisö hurrasi.
Porukkaa enempi ku ikinä mahtuu Klaukkalan torille. Ja kaikki halusivat kuvaan joulupukin kanssa. Oli siinä pukilla hommaa, mutta hauskaa näytti olevan. Pukilla oli kymmeniä turvamiehiä, sillä halukkaita kuvattavia oli paljon. Eräs liikuttava kokemus oli kun sain nähdä tapauksen jossa raskaana oleva nainen halusi Suomalaisen joulupukin siunaavan tulevan pienokaisen. Tuhannet ihmiset hiljenivät. Pukki höpötteli ja siunasi Suomenkielellä tulevan pikku Kiinalaisen. Voi sitä suosionosoitusten määrää.
Ruokakin oli hyvää. Paljon kasviksia, höyrytettyjä nyyttejä ynnämuuta. Syötiin Shanghailaisessa, Thaimaalaisessa ravintoloissa. Syöden myös eri Kiinan maakunien keittiöiden herkkuja ym.
Erään kerran mutustellessamme herkkuja kysyi oppaalta mitä hyvää tämä on? Oli ehkä hieman sitkeetä mutta maukasta lihaa. Hyvin maustettua. Oli kuulemma lehmän mahalukkua. Noniin nyt sitäkin on maistettu. Ja kanan jalkoja ym. Mäkronaldseja oli joka pienessäkin kylässä mutta niissä minua ei nähty jonottamassa.
Eräässä paikassa mainostettiin erittäin suurta herkkua. Kylmä jäkiruoka. Oi kun olikin hyvää. Aivan kun äiteen Marjatan tekemää uunijussia. Aivan saman makuista ja hyvää.
Kiinassa sanonta "ei parta pahoille kasva" ei pidäkkään paikkansa. Sillä siellä partaa pitävät vain vanhat yli 80 vuotiaat. Yleensä miehet. Ja toisena poikkeuksena ovat pahat pojat. Rikolliset mafiamiehet. Eikä kenelläkään näkynyt katukuvassa päähinettä, saatikka koruja miehillä näkyvillä. Moni halusikin kuvata minut kun olin muita kolme päätä pidempi, parrakas lierihattuinen mies. Jolla komeili suomalainen shamaanikoru kaulassa.
Huvitti kerrankin kun isokokoisena miehenä, matkalukkuineni astuin hisiin. Laukulla ja minulla yhteispainoa 180 kiloa. Hissi ei hievahtanutkaan. Siinä 8 pientä kiinalaista poistui hissistä ennekuin se lähti liikkeelle.
Kiinalaiset ovat kovia kopioimaan muunmaalaisia tuotteita. Erään kerran nauroin ääneen kun istuin taxissa. Edellä ajoi pakettiauto. Katsoin että siinä menee pakettiauto Hiace. Tarkemmin katsottuna se olikin Hiacen kopio jonka takaluukussa luki HAISE.
Vanhassa munkkiluostarissa vietin monta tuntia. Kun astuu sisälle vanhaan munkkiluostariin, nöyrtyy. Tuntuu kuin astuisi 500 vuotta ajassa taakseppäin. Kun istahdat penkille meditoimaan, tuntuu kuin kaikki ulkomaailman murheet katoaisivat. Vaikuttava kokemus. Suitsukkeet tuoksuvat, munkit laulavat ja rukoilevat.
Pieniä kojua, myymälöitä. Ystävällistä tinkimistä hinnoista. Kauniita käsitöitä. Paljon erikoisia tuoksuja ja ääniä. Vanhaa kulttuuria. Paljon mielenkiintoisia museoita.
Mies voi lähteä Kiinasta, mutta Kiina ei miehestä.
- John Parta -
.
