perjantai 31. lokakuuta 2014

Johan oli uni!

Näin erikoista unta viime yönä.
Ennen nukahtamista mietin tulevan kirjani eri vaiheita ja suunnittelin kansikuvaa.
Sitten nukahdin rauhalliseen uneen. Näin melko erikoista unta.
Unessa olin tv studiolla. Esiintymässä erikoisessa tv formaatissa. Se oli kilpailu biisien sanottajille.
Olin yksi kolmesta osanottajasta. Raadin tuomareita oli kolme. Irwin Goodman, Palle Ramstedt ja Beethooven.
Oltiin edetty voittajan julistamiseen. Viimeisenä osiona oli ulkomaisten biisien käännöstyö.
Pääpalkintona oli eurolavallinen hienointa tulostinpaperia ja vuoden ilmainen lyijykynien teroituspalvelu.

Rumpujen säestyksellä voitin, niukalla piste-enemmistöllä. Oli mahtava tunne.

Tuomareiden mielestä käännöstyöni oli erinomainen.
Tein nimittäin vanhasta biisistä Vamos ala playa, käännöksen. " Vajos kalamaja"
Mutta tiukan kisan voiton sain käännöstyöstä kun käänsin biisin:
jonka Marionkin lauloi taannoin eli Eviva Espanja, sen käänsin suomeksi muotoon: "Ei viinaa ees kaljaa"


Aamulla heräsin, on ollut mahtava voittaja olo koko päivän. Kannattaa katsella hyviä unia.



- John Parta -




torstai 30. lokakuuta 2014

Kuntosalilla

Kuntosalikortit on nykyään kortilla. Ovat niin kalliita. Mulle on jaettu niin huonot kortit, että en osaa pelata korttiakaan jotta saisi rahaa kuntosalikortiin.

No kaivoin sahapukin ja pokasahan. Oli hyvässä terässä. Oli myös pokassa pitelemistä. Siinä saa sykettä kun sahailee puuta pinoon. Fiskarssin kirveellä, kovalla irveella, puut klapeiksi. Kunto nousee. Loppu treeniksi vielä nakkelin rautakankea saunan harjan yli ja takaisin. Sen rautakangen kun sivelee akselivaseliinilla niin kehittyy puristusvoimakin. Näin kuntoillen säästyy rahaa ja sähköä. Maailma pelastuu......

- John Parta -


.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kävely hautausmaalla.


Oli erittäin mukava ja antoisa päivä. Tehtiin myös kävelylenkki. Virtain hautausmaalla.
Oli monenmoista leposijaa. Aivan hiljaista. Ei ketään elollista mailla eikä halmeilla.
Syystuuli leppoisasti puhalteli. Yhtäkkiä selän takaa puhalsi hiljaa kylmempi tuuli. Katsahdin taakseni. Kauempana erään vanhan ison kuusen takana häivähti varjo. Tumma varjo.
Yritin katsoa tarkemmin tuota kulkijaa. Näki minut ja katosi pois. Taisi olla se kuuluisa Tuonelan lautturi. Siitä näystä kumpusi mieleni syöveristä tällainen runo:


Tuonelan lautturi



Tuonelan lautturi
ikuista eloaan mietti,
pohti itsekseen
mikä on tämä
elämän ja kuoleman vietti.

Nyt jo taas
joku sielu
vastarannalta noutamaan huutaa,
kovaan ääneen
aukoo suutaan.

Lautturi tuumaa itsekseen:
soudetaan, soudetaan,
tulossa ollaan
ja noudetaan.

Soutaa yli, ei kysele
millaisen oli sielu
elänyt elämän,
ohjaa vaan kulkijan
luo taivaan veräjän.

Kysyy hädissään sielu parka:
joudunko taivaaseen
vaiko helvettiin?
Ei vastaile lautturi
moisiin kysymyksiin.

Sanoo vaan:
on se
portilla yksin
Pietarin huoli,
kumpiko valitaan
sinulle puoli.

Katselee lautturi
tumaan virtaan,
näköjään kerää taas usvaa.
Tuumaa hiljaa:
täällä ei ihminen
tunnekkaan tuskaa.

Tuonelan virralle
takaisin menee,
ääneti usvaan
häipyy varjo
tumman veneen.


-John Parta -




.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Syys runo, Harmaa maa


Syysruno,    Harmaa maa

Tuskin sitä
moni ties,
pimeäs vaanii
viikatemies.

Ei ehdi harmaantua
sun hapset,
kun elämän langan
katkaisee kuolon sakset.

Maantie märkä
ja pimeä,
ei kysele
viikatemies
sun nimeä.

Mutta tuonelan lautturi
saattaa jättää
sut pois laskuista,
jos kaivat
heijastimet esiin taskuista.

Silloin autoilija
näkee,
on tienposkessa
ihmisväkee.

Et saa olomuotoa haamun
vaan näet
vielä uudenkin aamun.

Turvaa saat
syysiltoihin upeisiin,
kun ripustat
heijastimet kupeisiin.


- John Parta -



.


maanantai 6. lokakuuta 2014

Puuhommia ym







Puuhommia ym



Puuhommia. Puita pilkkoessa tuli käteeni rahapuun pölkky. Tein siitä klapeja. Suomalaista rahapuuta. Koivua, aitoa Visakoivua. En sit huomannu kattoa oliko  Visaelektron vaiko tavallista Visaa. No, mutta ainakin siitä sai revittyyä tuohta ;)

Kun tein puuhommia niin onneksi oli sattumalta hanskat käsissä. Nimittäin pilkkomisen lomassa katsahdin käsiini ja huomasin sen. Jotain outoa oli mun käsillä. Tutkiskelin hetken ja sitten tajusin. Se olikin ihan tuttua mutta en heti ensi silmäyksellä hiffannut!. Huomasin nimittäin, että  hauska ilta on käsillä. 

Nukuin puuhommien lomassa nokoset, ruuan jälkeen. Yläkerran makuuhuoneessa. Näin erittäin hyvää ja todentuntuista unta. Mun kanssa seikkaili Muhammad Ali. Olihan melkonen seikkailu. Tehtiin rakennushommia.Ali oli timpurina ja minä apumiehenä! Sitten kun heräsin niin säntäsin rappuset alas ja huusin puolisoni katsoman rappukäytävää. Mun uni toteutui! Olin saanu Alilta lahjan. Huusin puolison katsomaan. Ei ymmärtäny ku unenpöpperössä osottelin rappusia ja kerroin, että meillä on nyt alin rappunen.

Kun tekee puuhommia niin välillä täytyy pitää tupakkitauko. Nykyään sähkötupakkia tulee tupruteltua taukojen aikana. Tuli mieleen, että nyt herrat äänestää uusista ydinvoimaloista. Mä alotin sähköröökin polton ja lopetin tupakin polton. Oon ladannu miedomapaa ja mun keuhkoille sopivaa tuulisähköä sähkötupakkiin. Tuleeko liian stydit sähkösavut kun kohta tulee venäläistä Rosatom sähköä mun sähkötupakkiin. Voi pölähtää sellaset venäläiset ydinvoimamahorkkasähkösavut että rupee isoakin miestä yskittämään.


 John Parta


.