Ostin taannoin reserviläisten myymälästä armeijan maastokuviokangasta. Teetätin siitä miehekkäitä grillausessuja. Aivan mahtava idea. Grillausessuna se on tietenkin hyvä, mutta sillä on perhanan hyvä naamioida kaljalaatikko karviasmarjapensaaseen. Pihalla grillatessa vaimoväki ei näe kaljalaatikkoa ja näinollen luulee, että juodaan vaan sitä yhtä ja samaa olutta koko illan.
Kari kertoi, että kun se kesäleskenä ollessan oli puutarhassaan grillaamassa, niin kuuli jo kaukaa anopin tulevan yllätyskylään. Huhuili huhuilemistaan anoppi ja ihmetteli missä se Kari luuraa kun on grillikin tulilla. No Kari oli vanhana sissinä kyykänny mustaviinimarjapensaaseen ja vetäny maastokuvioisen grillausessun ruhonsa peitoksi. Aikansa ihmeteltyään oli anoppi kivuttomasti poistunut paikalta.
Tosin harmittavaa oli se, että pihvit paloivat grilliin, eikä koirakaan syönyt niitä. No sitten illalla toin tullessani uudet pihvit. Ne palaneet käytettiin toki hyödyksi. Viereisellä pellolla, nykästiin savikiekonheittimellä kotletit taivaan sineen ja pumppuMosbergillä ammuttiin perään. Kivasti pelmahti hiiltyny pihvi. Tuli samalla reenattua ammuntaa.
Maastoverkkokin ajaa kaiketi saman asian, mutta grillausessuna se ei oo niin hyvää kangasta.
Verkoista tuli muuten mieleeni, että kun ajelin pöndeltä kotiinpäin, niin näin Hämeenlinnan motarin varressa hirviverkkoa kilometritolkulla. On ne tielaitoksella huonosti valinnu verkon. Kai liian tiheäsilmäistä verkkoa. Pyydystää pirun huonosti. Vai oletko nähnyt yhtään hirveä killumassa tienvarren hirviverkossa? Mä ainaskin valitsen kalaverkot silmäkoon mukaan, niin pyydystää paremmin.....
- Teksti John Parta ja kuvitus Atti Helle -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti