Saunatontun tarina
Aikoinnan
muutettiin uuteen asuntoon. Oli tietty uudes kämpäs kaikki nykyajan
vaatimat härpäkkeet.
On
keraaminen liesi, ilmalämpöpumppu ja tietty sähkösauna.
Eräänä
iltana vietin aikaa grillikodassa grillaillen poronkylkeä. Siinä
istuskelin yksin ja napostelin hyvää wiskiä samalla kun kääntelin
herkullista poronkylkeä grillissä.
Ykskaks
kuuluu oven suunnalta hentoa koputusta. Sanoin että: ”Peremmälle
vain kulkumies.”
Ovi
narahti ja aukesi. Luulin että tulee isompikin mies, kun ovi aukesi
oikein ylös asti. Siellä ovensuussa, punainen hiippalakki kourassa,
seisoi pieni äijjänkäppänä. Hädintuskin metrin mittanen. Iltaa,
sanoin. Hyvää iltaa vastasi ukko. Istahti minua vastapäätä.
Oltiin nuotion loimussa hetki hiljaa. Tarjosin ukkelin suuntaan
wiskipulloa. Näytti hyvä whisky maistuvan. Yskähteli pari kertaa
ja loihe sanomaan:” Olen saunatonttu, Esko Jaakonpoika. Touhuillut
saunatonttuna näillä tienoin jo 527 vuotta ja teidän tontilla 51
vuotta. Kovin kehui meitä hyviksi saunanlämmittäjiksi. Mutta nyt,
oli tonttu muuttanut meidän mukana uuteen taloon. Siinä olikin
käynyt ohraisesti. Nimittäin kun meillä on sattumalta eu
direktiivien suosittelema, saastuttamaton sähkösauna. Ei ole
tuohenkäppyröitä, eikä kalapeja puhumattakaan puilla lämpiävästä
vesipadasta ja puukiukaasta.
Oli
tonttu valitellut saunatonttujen kevätkokouksessa, että eihän
tuollaista sähkösaunaa osaa kukaan vahtia ja suojella, kun ei
kerran puilla toimi. Oli ukko pyörinyt ympäri sähkökiuasta, eikä
suuluukkua löytynyt. Saatikka savutorven tötsää. Oli kasannut
ukko tyhjiä olutkoreja ja päässyt sitten tutkailemaan
saunankiukaan ohjausyksikköä. Kamala laite. Hyi saatana. Kuin
jostain tieteiselokuvasta tahi avaruusaluksesta kotoisin koko
keksintö. Piti tonttujen kokouksessa asiaa oikein ääneen
ihmetellä. Olivat nuoremmat tontut nauraneet ivallisesti ja
moittineet kalkkikseksi Esko Jaakonpoikaa. Esko olikin oitis
passitettu Pieksämäelle, saunatonttujen koulutuskeskukseen,
kolmeksi viikoksi.
Minäkin
jo ihmettelin kun ei oikein kunnon löylyjä saanut kolmeen viikkoon
ja kiuaskin napsahteli pois päältä itsekseen. Ihmekkös tuo kun
Esko oli tuolloin koulutuksessa. Liukastuin saippuaankin ja löin
varpaan kipeästi lauteenkulmaan. Nyt Esko pyytelikin anteeksi
poissaoloaan. Saatuaan kunnon opin ja koulutuksen, saunatonttujen
koulutuskeskukseesa, olikin nyt taas valmiina palvelukseen. Oli
kuulemma ollut kova koulutus. Edellisestä kertausharjoituksesta
olikin jo yli sata vuotta aikaa. Esko tonttu oli saanut oikein
ylennyksenkin. Nyt Esko oli saanut majurin arvon, saunamajurin. Oli
ollut kovaa reenaamista. Ensin teoriaa viikko ja sitten kaksi viikoa
hommia saunasimulaattorissa. Oli sulakkeen vaihdosta aina
ilmastoinnin säätämiseen. Puhumattakkaan kiukaan vastusten
puhdistamisesta ja löylyveden kovuuden pehmentämisestä. Ukko
kaivoi taskustaan oikein saunamajurin virkamerkin ja saunatieteiden
lisensiaatin todistuksen. Kyllä nyt kelpasi. Oli ollu kurssin
toisiksi paras. Voiton vei Marcus Paraislta joka on Saunarantilla
hommissa. Siellä on hyvä savusaunakin. Voitti samalla
savusaunatonttujen mestaruuden jo kuudetta kertaa.
No
sitten me poijjaat otettiin siivut wiskiä ja syötiin poronkylkeä.
Esko ehdottikin että mentäisiinkö illan päätteeksi saunomaan,
ottamaan pienet löylyt!
Esko
pyysi lupaa saada laittaa saunan päälle. Kerroin ensin samuttavani
kodan nuotion. Esko tiuskaisi, että saavat kotatontut hoitaa sen kun
ovat muutoinkin niin laiskoja. Siinä sitten löylyteltiin ja
korkattiin toinenkin wiskipullo. Lisää lyötiin löylyä. Siinä
samalla kyselin Eskolta vinkkiä, kun kylpytynnyriä olen
suunnitelluta. Millainen olisi koulutetun saunamajurin mielestä
paras malli. Esko tiuskaisi, että Kirami se pitää olla, kotimainen
ja laadukas. Kestää isältä pojalle. Koulutuksessa oli
saunaeverstikin luennoinut kylpytynnyreistä. Olivat
saunakorkeakoulussa tutkineet asiaa. Ja kuulemma juuri Kiramin pytyn
mukana tulee hyvin koulutettu kylpypyttytonttukin. Pyttytontttu pitää
huolen sittä, että veto säilyy kamiinassa, eikä napanteria
ottaessa liukastu pytyn reunaan. Toisin saattaa olla halvoissa
tuontimalleissa.
Siinä
saunoessa totesin Eskolle, että katsos kun kivasti revontulet
loimottavat ikkunassa.
Kuului
viereltäni mahatavaa murinaa ja lause:”No voisunsaatana! Perkeleen
kotatonttu, taasko se on jossain ryyppäämässä. Tuo on sinun kota
joka palaa!”
Ukko
häipyi ovesta, käymättä edes suihkussa. Aamuyöstä heräsin
kuselle ja kuulin pihamaalta, talonnurkalta kuuluvaa kopsetta ja
huutoa. Hiivin salaa ja hiljaa talon nurkalle. Siellä oli ainakin 50
kotatonttua nelirivissä, joille Esko karjui aivan kamalasti.
Kotatontut pystyttivät minulle uutta kotaa. Menin takaisin
nukkumaan. Aamulla uteliaana lompsin talon nurkalle katsomaan uutta
kotaa. Olihan hieno ilmestys.Oli ovenkahvakin poronluuta! Sisällä
kiersi hienot kelohongasta tehdyt istuimet, päällänsä hienoja
porontaljoja. Ja grillin vieressä kaksi hienointa wiskilekaa. Kyllä
nyt taas kelpasi grillailla. Ens lauantaina Esko toivottavasti tulee
taas saunomaan ja juhlistamaan uutta grillikotaakin.
- Teksti John Parta. Kuvitus Atti Helle -
aivan ihana tarina :) kiitos
VastaaPoista