keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Saunatontun tarina

Saunatontun tarina






Aikoinnan muutettiin uuteen asuntoon. Oli tietty uudes kämpäs kaikki nykyajan vaatimat härpäkkeet.
On keraaminen liesi, ilmalämpöpumppu ja tietty sähkösauna.
Eräänä iltana vietin aikaa grillikodassa grillaillen poronkylkeä. Siinä istuskelin yksin ja napostelin hyvää wiskiä samalla kun kääntelin herkullista poronkylkeä grillissä.

Ykskaks kuuluu oven suunnalta hentoa koputusta. Sanoin että: ”Peremmälle vain kulkumies.”
Ovi narahti ja aukesi. Luulin että tulee isompikin mies, kun ovi aukesi oikein ylös asti. Siellä ovensuussa, punainen hiippalakki kourassa, seisoi pieni äijjänkäppänä. Hädintuskin metrin mittanen. Iltaa, sanoin. Hyvää iltaa vastasi ukko. Istahti minua vastapäätä. Oltiin nuotion loimussa hetki hiljaa. Tarjosin ukkelin suuntaan wiskipulloa. Näytti hyvä whisky maistuvan. Yskähteli pari kertaa ja loihe sanomaan:” Olen saunatonttu, Esko Jaakonpoika. Touhuillut saunatonttuna näillä tienoin jo 527 vuotta ja teidän tontilla 51 vuotta. Kovin kehui meitä hyviksi saunanlämmittäjiksi. Mutta nyt, oli tonttu muuttanut meidän mukana uuteen taloon. Siinä olikin käynyt ohraisesti. Nimittäin kun meillä on sattumalta eu direktiivien suosittelema, saastuttamaton sähkösauna. Ei ole tuohenkäppyröitä, eikä kalapeja puhumattakaan puilla lämpiävästä vesipadasta ja puukiukaasta.

Oli tonttu valitellut saunatonttujen kevätkokouksessa, että eihän tuollaista sähkösaunaa osaa kukaan vahtia ja suojella, kun ei kerran puilla toimi. Oli ukko pyörinyt ympäri sähkökiuasta, eikä suuluukkua löytynyt. Saatikka savutorven tötsää. Oli kasannut ukko tyhjiä olutkoreja ja päässyt sitten tutkailemaan saunankiukaan ohjausyksikköä. Kamala laite. Hyi saatana. Kuin jostain tieteiselokuvasta tahi avaruusaluksesta kotoisin koko keksintö. Piti tonttujen kokouksessa asiaa oikein ääneen ihmetellä. Olivat nuoremmat tontut nauraneet ivallisesti ja moittineet kalkkikseksi Esko Jaakonpoikaa. Esko olikin oitis passitettu Pieksämäelle, saunatonttujen koulutuskeskukseen, kolmeksi viikoksi.

Minäkin jo ihmettelin kun ei oikein kunnon löylyjä saanut kolmeen viikkoon ja kiuaskin napsahteli pois päältä itsekseen. Ihmekkös tuo kun Esko oli tuolloin koulutuksessa. Liukastuin saippuaankin ja löin varpaan kipeästi lauteenkulmaan. Nyt Esko pyytelikin anteeksi poissaoloaan. Saatuaan kunnon opin ja koulutuksen, saunatonttujen koulutuskeskukseesa, olikin nyt taas valmiina palvelukseen. Oli kuulemma ollut kova koulutus. Edellisestä kertausharjoituksesta olikin jo yli sata vuotta aikaa. Esko tonttu oli saanut oikein ylennyksenkin. Nyt Esko oli saanut majurin arvon, saunamajurin. Oli ollut kovaa reenaamista. Ensin teoriaa viikko ja sitten kaksi viikoa hommia saunasimulaattorissa. Oli sulakkeen vaihdosta aina ilmastoinnin säätämiseen. Puhumattakkaan kiukaan vastusten puhdistamisesta ja löylyveden kovuuden pehmentämisestä. Ukko kaivoi taskustaan oikein saunamajurin virkamerkin ja saunatieteiden lisensiaatin todistuksen. Kyllä nyt kelpasi. Oli ollu kurssin toisiksi paras. Voiton vei Marcus Paraislta joka on Saunarantilla hommissa. Siellä on hyvä savusaunakin. Voitti samalla savusaunatonttujen mestaruuden jo kuudetta kertaa.

No sitten me poijjaat otettiin siivut wiskiä ja syötiin poronkylkeä. Esko ehdottikin että mentäisiinkö illan päätteeksi saunomaan, ottamaan pienet löylyt!
Esko pyysi lupaa saada laittaa saunan päälle. Kerroin ensin samuttavani kodan nuotion. Esko tiuskaisi, että saavat kotatontut hoitaa sen kun ovat muutoinkin niin laiskoja. Siinä sitten löylyteltiin ja korkattiin toinenkin wiskipullo. Lisää lyötiin löylyä. Siinä samalla kyselin Eskolta vinkkiä, kun kylpytynnyriä olen suunnitelluta. Millainen olisi koulutetun saunamajurin mielestä paras malli. Esko tiuskaisi, että Kirami se pitää olla, kotimainen ja laadukas. Kestää isältä pojalle. Koulutuksessa oli saunaeverstikin luennoinut kylpytynnyreistä. Olivat saunakorkeakoulussa tutkineet asiaa. Ja kuulemma juuri Kiramin pytyn mukana tulee hyvin koulutettu kylpypyttytonttukin. Pyttytontttu pitää huolen sittä, että veto säilyy kamiinassa, eikä napanteria ottaessa liukastu pytyn reunaan. Toisin saattaa olla halvoissa tuontimalleissa.

Siinä saunoessa totesin Eskolle, että katsos kun kivasti revontulet loimottavat ikkunassa.
Kuului viereltäni mahatavaa murinaa ja lause:”No voisunsaatana! Perkeleen kotatonttu, taasko se on jossain ryyppäämässä. Tuo on sinun kota joka palaa!”
Ukko häipyi ovesta, käymättä edes suihkussa. Aamuyöstä heräsin kuselle ja kuulin pihamaalta, talonnurkalta kuuluvaa kopsetta ja huutoa. Hiivin salaa ja hiljaa talon nurkalle. Siellä oli ainakin 50 kotatonttua nelirivissä, joille Esko karjui aivan kamalasti. Kotatontut pystyttivät minulle uutta kotaa. Menin takaisin nukkumaan. Aamulla uteliaana lompsin talon nurkalle katsomaan uutta kotaa. Olihan hieno ilmestys.Oli ovenkahvakin poronluuta! Sisällä kiersi hienot kelohongasta tehdyt istuimet, päällänsä hienoja porontaljoja. Ja grillin vieressä kaksi hienointa wiskilekaa. Kyllä nyt taas kelpasi grillailla. Ens lauantaina Esko toivottavasti tulee taas saunomaan ja juhlistamaan uutta grillikotaakin.

  • Teksti John Parta. Kuvitus Atti Helle -



1 kommentti: