Vanha kalastaja
Vanhus lähtee soutamaan
menee ulapalle uistelemaan
Saalista järveltä
noutamaan
elämänsä polkua
muistelemaan
Horisontti kauas piirtyy
vanhus ajassa taakse
siirtyy.
Kerääntyy rannoille
hentoa usvaa
tuottaa muistot suurta
tuskaa.
Vuosien takaa, kautta
aikojen
kuin harsosta sumu
huntujen.
Raottaa muistojen veräjää
pohtii elettyä elämää.
Olispa maalattu
taivaanranta hennosti
otettu elämä ehkäpä
rennosti
Taskun pohjalla
kalastuskortti
ollaan vaan hiljaa
avautuu sielun portti
pyydetään veden viljaa
Ei pyöri mielessä
uutiset, murhat
lipuu ruuhi järvellä
unohdetaan asiat turhat
ei kaikkea selitetä
järjellä
Heittää uistinta, rikkoo
veden pinnan
täyttää siima
hyrräkelan
On maksanut elämän kovan
hinnan
kuitannut pois koko velan
Oravanpyörässä kultaa
vuollu
vedenpinnan rikkoo airot
Melkein kaikki ystävät
kuollu
vene, miehen ystävä
ainut
Horisontti kauas piirtyy
vanhus ajassa taakse
siirtyy.
Kerääntyy rannoille
hentoa usvaa
tuottaa muistot suurta
tuskaa.
Vuosien takaa, kautta
aikojen
kuin harsosta sumu
huntujen.
Raottaa muistojen veräjää
pohtii elettyä elämää.
Olispa maalattu
taivaanranta hennosti
otettu elämä ehkäpä
rennosti
Vanhus havahtuu, piristyy
hengittämättä hiljaa
Vapa taipuu, siima
kiristyy
pyydetään veden viljaa
Selältä puhaltaa kylmä
viima
hyinen kuin koura kohtalon
Kädet tärisee, katkeaa
siima
kohta takaisin palattava
on
Jos kalareissua elämään
vertaa
saa huovata ja soutaa
Ei saalista tule joka
kerta
jokaisen kohtalo noutaa
Horisontti kauas piirtyy
vanhus ajassa taakse
siirtyy.
Kerääntyy rannoille
hentoa usvaa
tuottaa muistot suurta
tuskaa.
Vuosien takaa, kautta
aikojen
kuin harsosta sumu
huntujen.
Raottaa muistojen veräjää
pohtii elettyä elämää.
Olispa maalattu
taivaanranta hennosti
otettu elämä ehkäpä
rennosti
-John Parta-
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti